Carina Ari
| Carina Ari | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. huhtikuuta 1897 Tukholma, Ruotsi |
| Kuollut | 24. joulukuuta 1970 (73 vuotta) Buenos Aires, Argentiina |
| Ammatti | tanssija, koreografi, kuvanveistäjä |
| Puoliso |
Desiré-Émile Inghelbrecht (1925–n. 1939) Jan Moltzer (1942–1951) |
Carina Ari (synt. Maria Karina Viktoria Jansson: 14. huhtikuuta 1897 Tukholma, Ruotsi – 24. joulukuuta 1970 Buenos Aires, Argentiina) oli ruotsalainen tanssija, koreografi ja kuvanveistäjä.[1][2]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ari syntyi Tukholmassa vähävaraiseen työläisperheeseen. Hänen vanhempansa erosivat hänen ollessaan yhdeksänvuotias, ja hän muutti äitinsä kanssa vanhaankaupunkiin. Siellä äiti piti vihannes- ja kukkakauppaa, jossa myös Ari toimi apulaisena. Samana vuonna Ari pääsi Kuninkaallisen teatterin balettikouluun. Vuonna 1913 äiti kuoli ja Ari palkattiin tanssijaksi Kuninkaalliseen teatteriin.[1]
Vuonna 1918 Ari irtisanoutui ja muutti Kööpenhaminaan opiskelemaan koreografiaa Venäjän vallankumousta paenneen Mihail Fokinin alaisuudessa. Yksityisiin oppitunteihin hän sai rahaa eräältä mesenaatilta. Ari palasi Tukholmaan vuonna 1919 ja ryhtyi itse opettamaan. Seuraavana vuonna hän lähti ruotsalaisen tanssijaryhmän mukana Pariisiin, jossa he esiintyivät nimellä "Les Ballets súedois" kolmen vuoden ajan.[1]
Ari palasi jälleen Tukholmaan vuonna 1923 ja alkoi tehdä koreografioita. Vuonna 1925 hän avioitui Pariisissa tutustumansa kapellimestari Desiré-Émile Inghelbrechtin kanssa. Tämä oli nimetty Opéra-Comiquen musikaaliseksi johtajaksi vuotta aiemmin. Ari pääsi kyseiseen teatteriin tanssimaan itse suunnittelemiaan esityksiä, ja kesällä 1927 hän suunnitteli balettiesityksen Élysée-palatsiin. Seuraavana vuonna hän sai kunnian suunnitella Pariisin oopperaan baletin, jonka kantaesityksessä hän tanssi itse.[1]
Vuonna 1930 Ari ja Inghelbrecht siirtyivät Algerin oopperaan. Inghelbrecht otti nopeasti lopputilin, koska ei pitänyt konservatiivisesta ilmapiiristä, Ari pysyi hieman pidempään. Vuonna 1932 hän palasi miehensä luokse Pariisiin ja kolme vuotta myöhemmin Tukholmaan, kunnes muutti jälleen Pariisiin 1938. Siellä hän tanssi viimeisen kerran julkisesti vuonna 1939. Pian tämän jälkeen avioliitto päättyi eroon, kun Inghelbrecht oli aloittanut suhteen toisen naisen kanssa.[1]
Lomalla kylpyläkaupunki Aix-les-Bainsissa Ari tapasi hollantilaisen miljonäärin Jan Moltzerin, joka oli perinyt Bols-viinatehtaan. Moltzer siirsi liiketoimintansa toisen maailmansodan alla Argentiinaan, ja pari muutti Buenos Airesiin. Moltzer kuoli äkillisesti vuonna 1951 ja Ari peri suuren osan hänen omaisuudestaan.[1]
Tanssiuransa jälkeen Ari kouluttautui kuvanveistäjäksi opiskellen muun muassa New Yorkissa. Hän erikoistui rintakuviin, ja muun muassa hänen taiteilemansa Dag Hammarskjöld on esillä Yhdistyneiden kansakuntien päämajassa. Ari kuoli vuonna 1970 reisiluun murtuman aiheuttamiin komplikaatioihin ja hänet haudattiin Jan Moltzerin viereen Alankomaiden Haarlemiin.[1]
-
Carina Ari tanssimassa itse suunnittelemaansa balettia Élysée-palatsissa 1927. -
Carina Arin veistämä Karl Gerhardin rintakuva Göteborgissa.
Muisto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Carina Ari testamenttasi omaisuutensa nimeään kantavalle säätiölle, joka jakaa stipendejä, tukee uransa päättäneitä tanssijoita ja rahoittaa tanssin tutkimusta.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Ulvros, Eva Helen: Marina Karina (Carina) Viktoria Ari Svenskt kvinnobiografiskt lexikon. 2.3.2020. Viitattu 5.4.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Carina Ari Nationalencyklopedin. Viitattu 5.4.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Carina Aris Minnesfond Carina Aris Minnesfond. Viitattu 5.4.2023. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Carina Ari Wikimedia Commonsissa
